Molla ABC

Minusta Molla ABC:n kiinnostavin kysymys ei ole vain se, innostuuko lapsi siitä ensimmäisellä käyttökerralla, vaan palaako hän harjoittelemaan myös uutuuden laannuttua. Pienten lasten kirjainten ja numeroiden jäljentämisessä lyhyet, toistuvat hetket ovat usein hyödyllisempiä kuin yksi pitkä harjoitus. Siksi arvioin tällaista peliä ennen kaikkea arjen välineenä: onko sen käyttö helppo ottaa tavaksi, ja tukeeko se sellaista harjoittelua, jota lapsi tarvitsee juuri nyt?

Molla ABC on Hehton tekemä ilmainen opetuspeli, jonka ydin on kirjainten ja numeroiden piirtämisen harjoittelu. Se on tarkoitettu hyvin nuorille käyttäjille, ja PEGI 3 -ikäluokitus sopii tähän rauhalliseen oppimisteemaan. Pelin taustalla ei siis tarvitse olla suurta opetussuunnitelmaa: lapsi voi tutustua muotoihin ja harjoitella niiden tekemistä omaan tahtiinsa. Minusta tämä rajattu tarkoitus on samalla sen vahvuus ja rajoite. Se tarjoaa selkeän tekemisen aiheen, mutta sitä ei kannata odottaa kokonaiseksi lukemisen tai matematiikan kurssiksi.

Ensimmäisen viikon vetovoima syntyy tekemisestä

Ensimmäisillä käyttökerroilla kirjaimen tai numeron piirtäminen tuntuu lapsesta konkreettisemmalta kuin pelkkä aakkosten katselu. Aikuinen voi nimetä merkin, näyttää sen muodon ja antaa lapsen kokeilla jäljittää sitä itse. Tällainen tekemisen ja katsomisen yhdistelmä on luonteva tapa aloittaa, jos lapsi vasta kiinnostuu kirjoitusmerkeistä eikä vielä jaksa istua kynätehtävän ääressä pitkään. Peli tarjoaa pienen, rajatun harjoituksen, jonka voi ottaa esiin ilman että koko päivästä pitää tehdä oppituntia.

Arjessa kokeilisin sitä esimerkiksi aamupalan jälkeen tai odotellessa, kun kotona on muutama rauhallinen minuutti. Aikuinen voi pyytää lasta valitsemaan yhden tutun kirjaimen, piirtää sen samalla paperille ja kysyä, löytyykö kirjaimen nimi perheenjäsenen nimestä. Kun näytöllä tehty harjoitus jatkuu oikealla kynällä, lapsi pääsee kokeilemaan samaa liikettä eri välineellä. Tämä rinnakkaisuus on hyödyllinen: sovellus ei jää vain ruutuhetkeksi, vaan siitä voi tehdä aloituksen pienelle yhteiselle puuhalle.

Ensimmäisellä viikolla kannattaa pitää odotukset pieninä. Tavoitteeksi ei tarvitse asettaa koko aakkoston hallintaa, vaan esimerkiksi sitä, että lapsi tunnistaa yhden tutun muodon tai uskaltaa yrittää sen piirtämistä. Jos harjoitus alkaa tuntua pakkopullalta, pitäisin tauon sen sijaan, että yrittäisin saada lasta suorittamaan lisää. Pienelle lapselle onnistumisen tunne ja mahdollisuus lopettaa hyvissä ajoin ovat usein parempi tapa rakentaa myönteistä suhdetta harjoitteluun kuin pitkä istunto.

Ikäluokitus kertoo sisällön sopivan hyvin nuorille lapsille, mutta se ei tarkoita, että jokainen lapsi hyötyisi käytöstä samalla tavalla. Osa tarvitsee aikuisen näyttämään, mistä aloittaa ja miten harjoitus liittyy oikeaan kirjaimeen tai numeroon. Toiselle riittää, että aikuinen on lähellä ja antaa kokeilla itsenäisesti. Minusta paras aloitus on yhteinen: aikuinen tekee ensimmäisen merkin ääneen ajatellen ja siirtyy sitten sivummalle, kun lapsi ymmärtää, mitä pelissä tehdään.

Kuukaudesta toiseen arvo riippuu sopivasta rytmistä

Uutuus voi saada lapsen kiinnostumaan ensimmäisinä päivinä, mutta pitkäaikainen hyöty syntyy toistosta. Kirjaimen piirtämistä kannattaa ajatella pienenä lihasmuistin ja muodon tunnistamisen harjoituksena, ei pelkkänä pisteiden keräämisenä. Jos lapsi palaa samaan merkkiin, hän voi vähitellen huomata, mistä viiva alkaa ja mihin suuntaan se kulkee. Aikuinen voi auttaa yhdistämällä harjoituksen ympäristöön: etsiä saman alkukirjaimen lelujen nimistä tai huomata numeron esimerkiksi kalenterissa.

Hyvä tapa käyttää peliä on antaa lapselle valinnanvaraa, mutta rajata tekeminen selkeäksi. Esimerkiksi voi kysyä, haluaako hän harjoitella tänään kirjainta vai numeroa, ja sopia, että sen jälkeen suljetaan peli. Näin lapsi kokee päättävänsä jotain itse, mutta harjoitus ei veny loputtomaksi ruutuajaksi. Tämä on erityisen kätevää tilanteissa, joissa vanhempi tarvitsee lyhyen, mielekkään tekemisen ennen ulos lähtöä tai ruoan valmistumista.

Kun harjoittelua jatkaa viikkojen ajan, käyttäisin näyttöä vain yhtenä välineenä. Piirtäkää sama merkki paperille, muodostakaa se sormella ilmaan tai etsikää se kirjojen otsikoista. Näin lapsi ei opi vain toimimaan pelin sisällä, vaan saa mahdollisuuden siirtää havainnon uusiin tilanteisiin. Tämä on minusta yksi tärkeimmistä käytännön vinkeistä: jos lapsi osaa tehdä merkin näytöllä mutta ei tunnista sitä muualla, harjoitusta kannattaa täydentää konkreettisilla esimerkeillä eikä vain toistaa samaa ruututehtävää.

Jos lapsi turhautuu siihen, ettei jäljitys onnistu heti, hidastaisin tahtia ja tekisin liikkeen ensin yhdessä. Pienet kädet eivät aina jaksa hallita kosketusnäyttöä tarkasti, eikä virhe välttämättä kerro siitä, ettei lapsi ymmärtäisi kirjainta. Näytön liike ja paperille piirtäminen tuntuvat erilaisilta, joten siirtymä niiden välillä voi vaatia aikaa. Aikuisen kannattaa kehua yritystä eikä vain lopputuloksen tarkkuutta. Näin pelistä ei tule testi, jossa lapsi alkaa vältellä vaikealta tuntuvaa tehtävää.

Ylläpito on helppoa, jos pelin rooli pysyy pienenä

Arjen kannalta opetuspeliä ei tarvitse ylläpitää samalla tavalla kuin laajaa harrastusta. Riittää, että laite on saatavilla silloin kun lapsi haluaa harjoitella, ja että aikuinen muistaa yhdistää näytöllä nähdyn merkin muuhun tekemiseen. Molla ABC:n kohdalla pitäisin käyttöhetket lyhyinä ja selkeinä. Kun toiminnan tarkoitus on rajattu piirtämiseen, peliä on helppo tarjota esimerkiksi kynäharjoittelun alkulämmittelyksi eikä koko oppimisen korvikkeeksi.

Vanhemmalle käytännöllinen kysymys on, tarvitseeko lapsi jatkuvaa apua. Pienelle käyttäjälle aloitus voi vaatia ohjausta, vaikka itse harjoituksen tekeminen onnistuisi itsenäisesti. Kannattaa siis kokeilla ensimmäisiä kertoja yhdessä ja katsoa, osaako lapsi löytää haluamansa tehtävän sekä jatkaa siitä ilman, että aikuinen joutuu koko ajan ratkaisemaan käyttöön liittyviä pulmia. Jos lapsi pystyy tekemään harjoituksen mutta tarvitsee aikuisen päättämään, milloin lopetetaan, se on aivan tavallinen ja toimiva työnjako.

Jos sama laite on koko perheen käytössä, valitsisin lapselle oman rauhallisen hetken ja laittaisin muut sovellukset syrjään ennen harjoituksen alkua. Tämä vähentää houkutusta siirtyä tehtävästä muuhun tekemiseen. Samalla aikuinen voi huomata, millaiset merkit ovat lapselle jo tuttuja ja mitkä tuntuvat vielä hankalilta. Tällainen havainnointi ei vaadi raportteja eikä erityistä seurantaa: lyhyt keskustelu harjoituksen jälkeen kertoo usein, haluaako lapsi jatkaa vai kaipaako hän vaihtelua.

Ilmaisuus tekee kokeilemisesta matalan kynnyksen päätöksen. Sovelluksen arvoa ei silti kannata mitata sillä, kuinka kauan lapsi viihtyy siinä yhdellä kertaa, vaan sillä, auttaako se perhettä löytämään toistuvan harjoitteluhetken. Jos käyttö jää satunnaiseksi, se voi silti olla hyödyllinen silloin kun lapsi itse kyselee kirjaimista tai numeroista. Jos taas perhe etsii päivittäistä, laajaa oppimisjärjestelmää, tähän peliin kannattaa suhtautua vain yhtenä pienenä osana laajempaa kokonaisuutta.

Missä kohtaa innostus voi hiipua?

Rajattuun taitoon keskittyminen tekee pelistä helpon ymmärtää, mutta samalla se voi alkaa tuntua toistavalta lapsesta, joka kaipaa nopeasti vaihtuvia tehtäviä, tarinaa tai monenlaista tekemistä. Jos lapsi on jo oppinut piirtämään suurimman osan merkeistä, saman harjoituksen toistaminen ei välttämättä tarjoa hänelle tarpeeksi uutta. Silloin en yrittäisi ylläpitää käyttöä väkisin, vaan siirtäisin huomion esimerkiksi oikeaan kynään, kirjoihin tai muuhun lapsen kiinnostuksen kohteeseen. Pelin ei tarvitse pysyä päivittäisessä käytössä, jotta siitä olisi ollut hyötyä.

Toinen mahdollinen hankaluus on ruudun ja kynän erilainen tuntuma. Kosketusnäytöllä tehty liike voi auttaa hahmottamaan viivan suuntaa, mutta se ei itsessään harjoita kaikkea samaa kuin paperille kirjoittaminen. Jos vanhemman ensisijainen tavoite on kynäote, käsien hallinta tai koulutehtävien tarkka jäljentäminen, lisäisin mukaan paperin ja lyijykynän heti alusta lähtien. Peli sopii tällöin virikkeeksi ja malliksi, ei ainoaksi harjoittelupaikaksi.

Myös lapsen mieliala vaikuttaa siihen, onko ruutuharjoitus oikea valinta juuri sillä hetkellä. Väsynyt tai levoton lapsi voi haluta vain naputella näyttöä ilman että piirtämisen idea jää mieleen. Silloin lyhyt tauko tai jokin käsillä tehtävä leikki on parempi ratkaisu kuin yritys saada sovelluksesta irti opetuksellista hyötyä väkisin. Minusta hyvä merkki toimivasta rutiinista on se, että lapsi pystyy lopettamaan ilman suurta kiistaa ja palaa myöhemmin harjoitukseen omasta halustaan.

Jos lapsi tarvitsee laajempaa tukea kirjainten äänteisiin, sanojen lukemiseen tai numeroiden käyttöön, Molla ABC ei yksin vastaa kaikkiin näihin tarpeisiin. Sen vahvuus on kirjainten ja numeroiden piirtämisen harjoittelussa. Lukemaan opetteluun voi olla parempi valita väline, joka keskittyy äänteiden yhdistämiseen ja sanojen muodostamiseen, kun taas kirjoituskäsialaa tavoittelevan kannattaa harjoitella myös paperilla. Valinta riippuu siis siitä, mitä lapsi juuri nyt harjoittelee, eikä siitä, mikä sovellus vaikuttaa yleisesti opettavaisimmalta.

Mikä Molla ABC on?

Molla ABC on interaktiivinen oppimissovellus, joka keskittyy erityisesti lasten kielen kehittämiseen. Tavoitteena on auttaa lapsia oppimaan aakkoset, sanat ja lukeminen hauskalla tavalla. Kun avasin sovelluksen ensimmäistä kertaa, olin heti vaikuttunut sen värikkäästä ja kutsuvasta käyttöliittymästä. Se on suunniteltu siten, että lapset voivat navigoida helposti ilman aikuisten apua.

Ominaisuudet, jotka erottuvat

Yksi sovelluksen parhaista puolista on sen monipuolisuus. Kielioppiharjoitukset, äänikirjat, ja erilaiset pelit tekevät oppimisesta monipuolista. Lasten on helppo keskittyä, koska sovellus käyttää visuaalisia ja auditiivisia ärsykkeitä, jotka pitävät heidät kiinnostuneina.

Pidin erityisesti siitä, miten sovellus yhdistää oppimisen ja pelaamisen. Lapset voivat ansaita pisteitä ja palkintoja hyvästä suorituksesta, mikä motivoi heitä jatkamaan oppimista. On myös mahtavaa, että vanhemmat voivat seurata lasten edistymistä raporttien avulla.

Helppokäyttöisyys ja saavutettavuus

Molla ABC on erittäin helppokäyttöinen, ja se toimii sujuvasti sekä Android- että iOS-laitteilla. Sovelluksen lataaminen on nopeaa, ja asennus sujui ilman ongelmia. Se on kevyt sovellus, joten se ei vie liikaa tilaa laitteeltasi.

Vaikka itse sovellus on maksuton, siinä on myös mahdollisuus tehdä lisäostoja, mikä voi olla plussaa, jos haluat avata kaikki sovelluksen ominaisuudet. Tämä antaa vapauden päättää, kuinka paljon haluat investoida lasten oppimiseen.

Mitä tykkäsin eniten?

Sovelluksen parasta antia on ehdottomasti sen kyky innostaa lapsia oppimaan. Kun lapset nauttivat oppimisesta, se näkyy heidän motivaationsa kasvussa. Molla ABC tekee oppimisesta hauskaa ja stressitöntä, mikä on tärkeää, jotta lapset eivät menetä kiinnostustaan.

Lisäksi, sovelluksen graafinen ilme ja äänisuunnittelu ovat huippuluokkaa. Äänet eivät ole liian häiritseviä, ja grafiikat ovat selkeitä ja houkuttelevia. Se on täydellinen yhdistelmä, joka pitää lasten huomion keskittyneenä.

Voisin suositella tätä sovellusta kaikille vanhemmille, jotka etsivät hauskaa ja opettavaista tapaa tukea lastensa oppimista. Se on erinomainen työkalu myös opettajille, jotka haluavat lisätä hieman interaktiivisuutta opetukseensa.

Kokonaisuudessaan, Molla ABC on sovellus, joka tekee oppimisesta seikkailun. Se on täydellinen yhdistelmä koulutusta ja viihdettä, ja olen varma, että lapset rakastavat sitä yhtä paljon kuin minäkin. Joten, jos etsit jotain, joka yhdistää oppimisen ja hauskanpidon, Molla ABC on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Miten se sijoittuu muiden vaihtoehtojen rinnalle?

Kun vertaan tätä tavallisiin aakkos- ja numeropeleihin, pidän olennaisena eroa siinä, harjoitteleeko lapsi merkin tekemistä vai lähinnä sen tunnistamista. Monet opetukselliset pelit rakentuvat valintojen, muistipelien tai monenlaisten minitehtävien ympärille. Molla ABC:n käytössä huomio kannattaa suunnata piirtämiseen: se on järkevä valinta, jos lapsi kaipaa juuri muodon harjoittelua. Jos taas lapsi oppii parhaiten tarinasta, ääntämisestä tai vapaasta leikistä, toisenlainen vaihtoehto voi pitää kiinnostusta yllä paremmin.

Paperinen tehtävävihko on edelleen hyvä vertailukohta. Se tarjoaa kynän tuntuman ja helpon tavan nähdä lapsen oma jälki, mutta ei samalla tavalla kutsu kokeilemaan kuin peli voi tehdä. Sovellus puolestaan tarjoaa matalan kynnyksen aloituksen, mutta ei korvaa sitä kokemusta, että lapsi liikuttaa kynää paperilla. Siksi en valitsisi näiden väliltä vain yhtä: lyhyt pelihetki ja sen jälkeen sama merkki paperille muodostavat käytännöllisen yhdistelmän, jos lapsi jaksaa molemmat.

Myös aikuisen oma tavoite ratkaisee. Opettaja voi käyttää harjoitusta pienenä lisänä kirjain- tai numeroteemaan, mutta ryhmän työskentelyyn tarvitaan todennäköisesti lisäksi yhteistä ohjausta ja muuta materiaalia. Kotona peli toimii parhaiten, kun aikuinen tietää, mitä lapsi tekee sillä hetkellä, eikä vain anna laitetta käteen toivoen sen opettavan kaiken itsestään. Näin käyttö pysyy tarkoituksellisena ilman että siitä tulee liian muodollinen oppitunti.

Kenelle suosittelen sitä ja kenelle en?

Suosittelisin peliä vanhemmalle, jonka lapsi on alkanut kiinnostua kirjoitusmerkeistä ja kaipaa kevyttä tapaa kokeilla niiden piirtämistä. Se sopii myös aikuiselle, joka haluaa lisätä lyhyen harjoituksen muuten tavalliseen päivään ilman suurta valmistelua. Käyttöä voi sovittaa lapsen vireystilaan: joskus yksi merkki riittää, toisena päivänä lapsi saattaa haluta jatkaa hetken pidempään. Olennaista on antaa lapsen tehdä eikä muuttaa jokaista pelikertaa arviointitilanteeksi.

Jättäisin sen vähemmälle, jos lapsi etsii ensisijaisesti vauhdikasta viihdepeliä tai jos perhe tarvitsee kattavan lukemisen opetusohjelman. Samoin paperiharjoitukset ovat parempi pääväline, kun keskeinen tavoite on kynän käytön hallinta. Jos lapsi ei pidä kosketusnäytöllä jäljittämisestä, innostusta ei kannata yrittää pakottaa. Toinen lapsi saattaa hyötyä sovelluksesta juuri siksi, että se tekee aloituksesta leikkisän, kun taas toinen syttyy enemmän yhteisestä piirtämisestä ja ääneen keksityistä sanoista.

Kannattaa myös huomioida, että lapsen omatoimisuus ja aikuisen tuen tarve eivät ole joko–tai-kysymys. Vaikka lapsi osaisi käyttää peliä, aikuinen voi silti auttaa valitsemaan sopivan harjoituksen ja tekemään lopusta sujuvan. Jos vanhempi odottaa välinettä, joka hoitaa opetuksen ja seurannan kokonaan itsenäisesti, suhtautuisin odotukseen varauksella. Oppiminen syntyy lapsen kokeilusta ja arjen keskusteluista, ei vain sovelluksen avaamisesta.

Ennen kokeilua kannattaa tarkistaa käytännön sopivuus

Peli on ilmainen, sen ikäluokitus on PEGI 3, ja se on saanut keskimäärin 3,6 tähteä 204 arviosta. Arviomäärä kertoo, että kyseessä ei ole aivan tuntematon kokeilu, mutta tähtikeskiarvo on hyvä muistutus siitä, etteivät kaikki käyttäjät koe sovellusta yhtä onnistuneeksi. Minä pitäisin arvosanaa yhtenä taustatietona, en päätöksenä lapsen puolesta: muutaman yhteisen käyttöhetken jälkeen näkee paremmin, sopiiko piirtämisen tapa juuri hänelle.

Pelillä on yli 50 000 asennusta, ja sen arviosta on kirjoitettu 80 arvostelua. Hehto on kehittäjä. Nykyinen versio on 2.2.5, julkaisuajankohta on 3.4.2013, ja järjestelmävaatimuksena on vähintään iOS 7.1. Nämä taustatiedot auttavat hahmottamaan tuotetta ja sen pitkää historiaa, mutta oma käytännön arvio syntyy silti siitä, toimivatko harjoitukset lapsen laitteella ja vastaavatko ne perheen tarpeeseen.

Jos mietit, sopiiko se hyvin pienelle lapselle, lähtisin liikkeelle aikuisen kanssa tehdystä kokeilusta enkä ikämerkinnästä yksin. Jos mietit, voiko sitä käyttää koululaisen lisäharjoitteluun, ratkaisevaa on se, tarvitseeko hän vielä merkkien piirtämisen perustaitoja vai kaipaako jo monipuolisempaa lukemisen ja kirjoittamisen opetusta. Ja jos mietit, pitääkö sovellusta käyttää joka päivä, oma vastaukseni on ei: säännöllisyys auttaa, mutta lyhyet, myönteiset hetket ovat parempia kuin rutiini, joka alkaa tuntua lapsesta velvollisuudelta.

Kannattaako sille tehdä pysyvä paikka arjessa?

Minun mielestäni Molla ABC ansaitsee paikkansa silloin, kun perheellä on selkeä tarve harjoitella kirjainten ja numeroiden piirtämistä ja lapsi pitää näytöllä kokeilemisesta. Se voi olla käyttökelpoinen pieni harjoittelukumppani ensimmäisen innostuksen jälkeenkin, jos tehtävän yhdistää paperiin, ympäristöstä löytyviin merkkeihin ja lapsen omiin kysymyksiin. Tällöin pelin arvo ei riipu siitä, kuinka monta kertaa sitä avataan, vaan siitä, auttaako se aloittamaan luontevan harjoitushetken.

En kuitenkaan pitäisi sitä välttämättömänä sovelluksena jokaiselle lapselle. Jos lapsi viihtyy paremmin kynän ja paperin parissa, tai jos perhe hakee laajaa oppimispakettia, tavallinen piirtäminen tai toisenlaiseen taitoon keskittyvä opetuspeli voi palvella paremmin. Myös uutuudenviehätyksen hiipuminen on täysin hyväksyttävä syy siirtyä eteenpäin: kaikkea ei tarvitse tehdä pitkäaikaiseksi harrastukseksi. Kannattaa antaa lapsen kiinnostuksen kertoa, palaako hän harjoituksen äärelle.

Pidän parhaana tapana aloittaa lyhyttä yhteistä kokeilua, jossa aikuinen auttaa lasta valitsemaan merkin ja jatkaa sitä paperilla tai arjen esimerkillä. Jos lapsi ilahtuu tekemisestä ja palaa siihen myöhemmin, pelille löytyy luonteva paikka. Jos innostus jää yhteen kertaan, siitäkin saa vastauksen ilman suurta sitoutumista, sillä lataaminen ei maksa mitään. Se on lopulta tämän opetuspeliin liittyvän päätöksen ydin: sopiiko rajattu piirtämisharjoitus juuri teidän lapsenne tapaan oppia, vai löytyykö parempi rytmi ja väline ruudun ulkopuolelta?